Mehiläiset tekevät hunajan!

Mehiläisten valmistettua hunajan ja peitettyä sen kennoihin vahakannella, voidaan hunaja korjata pois pesästä. Tällöin se on mahdollisimman laadukasta myös meidän ihmisen käytettäväksi. Mehiläisethän tekevät hunajaa ravinnoksi itselleen. Hunaja on antibakteerinen aine, joka säilyy mehiläispesän vaihtelevissa olosuhteissa vuosia! Hunajaa onkin historian sivu käytetty myös lääkinnällisesti mm. flunssan ja haavojen hoitoon.

Hunajat pesästä linkoon

Pyrimme linkoamaan hunajan samana päivänä, jona se on otettu pois pesästä. Hunajakennojen vahakannet kuoritaan auki kuorimahaarukalla. Sen jälkeen kakut laitetaan linkoon, jossa keskipakovoima irrottaa hunjajan kennosta.

Siivilöinti

Kuorinnan jälkeen hunajakakkuihin jää aina jonkin verran vahaa ja pieniä roskia. Nämä kaikki siivilöidään pois hunajasta. Lingosta hunaja valutetaan kahden terässiivilän läpi ämpäreihin, josta se kaadetaan hienon nylonsiivilän läpi selketysastiaan.

Selkeytys

Annamme hunajan selkeytyä astiassa parin päivän ajan. Tänä aikana ilmakuplat ja mahdolliset roskat nousevat hunajan pinnalle. Syntynyt pintavaahto kuoritaan lopuksi pois.

Purkitus ja varastointi

Hunaja valutetaan selkeytysastian pohjalta hunajahanasta suoraan purkkeihin. Purkituksen aikana mittaamme hunajan kosteuden muutamaan otteeseen. Kosteuden tulisi olla alhainen (mielellään alle 18 %), jotta hunaja ei ala käymään myöhemmin. Purkkeihin laitetaan etiketit ja ne pakataan pahvilaatikoihin. Varastoimme hunajat kuivassa ja huoneenlämmössä.

Hunajan rakenne vaihtelee

Emme vaivaa emmekä kuumenna mehiläisten valmistamaa hunajaa. Näin se säilyy nautittavaksi mahdollisimman luonnollisena. 

Muovipurkkeihin (450g) pakatun hunajan annamme kiteytyä vapaasti. Kiteytymisnopeuteen ja kiderakenteeseen (mm. karkeuteen) vaikuttaa sen alkuperäkasvien meden kiderakenne. Joskus hunaja kiteytyy hyvin nopeasti, joskus kiteytyminen vie pidempään ja joskus se ei kiteydy lainkaan. Jos hunajan haluaa pitää juoksevana, se kannattaa pakastaa ja käyttää pakkasesta purkki kerrallaan. Pakastaminen ei heikennä sen laatua. Sulettuaan kiteytyminen jatkuu jälleen vapaasti. Muuten hunaja kannattaa säilöä huoneenlämmössä.

Lasipurkkeihin (350g) pakatun hunajan teemme hienokiteiseksi. Ennen purkitusta sekoitamme selkeytysastiaan pienen määrän (noin 3 %) hienokiteistä hunajaa. Valutamme hunajan lasipurkkeihin ja viemme purkit kiteytymään viileään. Hunaja kiteytyy noin viikossa hienokiteiseltä hunajalta saamansa mallin mukaiseksi. Hunajan pehmeys voi vaihdella riippuen mesikasvista ja kosteudesta. Hunaja on kuitenkin helposti lusikoitavaa. 

Kovan hunajan voit lämmittää vesihauteessa, jolloin sen rakenne pehmenee.

Onko hunajassani vikaa?

Jääkukat. Hunajassa näkyy usein "jääkukkia" eli härmää (kuva yllä). Sitä muodostuu hunajan kiteytymisprosessin tuloksena. Se ei ole vika vaan merkki kuivasta ja  laadukkaasta hunajasta. Se kannattaa nauttia erityisellä hartaudella.

Karkeat kiteet. Vapaasti kiteytyvään hunajaan muodostuu joskus karkeita kiteitä. Se on normaalia ja riippuu mm. meden kiderakenteesta. Tällaista hunajaa voi käyttää normaalisti. Halutessasi voit lämmittää ja sekoittaa hunajaa vesihauteessa, jolloin kiteet sulavat.

Kerrostumat. Joskus hunajan pinnalle muodostuu kirkas kerros. Jos hunaja ei esimerkiksi tuoksu pistävältä, sen voi sekoittaa käyttää normaalisti.

Kupliva hunaja. Liian kostea hunaja voi alkaa käymään. Sen huomaa purkin pullistumisesta ja pinnalle muodostuneista kuplista. Hunaja myös tuoksuu imelältä. Hunajaa voi hyödyntää turvallisesti. Käyneen kerroksen voi kuoria pois ja käyttää hunajaa esim. leivontaan. Käyminen on selkeä laatuvirhe.

Kartuta hunajatietoasi Suomen mehiläishoitajain liiton sivuilla!